Empatia

Myötäelämisen tiede

Älykkyyden kultti – Osa 2/2: Eli miksi ja miten tavoitella älykkyyden sijaan viisautta ja mitä tekemistä empatialla on sen kanssa.

Sami Keto

 

Älykkyyden yhteydessä puhutaan usein viisaudesta. Jos älykkyys on epämääräinen ja kulttuurisidonnainen käsite, viisaus on varmaankin sitä vielä enemmän. Voi siis olla vaikeaa täsmällisesti sanoa, mitä tavoitellaan kun tavoitellaan viisautta. Ja miten se eroaa älykkyyden tavoittelusta. Palataan vielä älykkyyskäsityksen pohdintaan, jota aloitin edellisessä osiossa.

Älykkyys yhdistyy erityisesti länsimaissa rationaalisuuteen, ja arkiajattelussa ne saatetaan nähdä synonyymeina. Käsityksemme älykkyydestä kytkeytyy siihen valistuksen ajan näkemykseen, että ihminen yksin on rationaalinen eläin. Valistuksen ajan suurin toive onkin, että tämä ainutlaatuinen rationaalisuutemme lopulta johtaa meidät voittoon evolutiivisista rajoituksistamme. Kuten kirjailija Jonathan Franzen on kuitenkin todennut, tuo toivo horjui pahasti 1900-luvulla maailmansotien ja kansanmurhien seurauksena, ja nyt ilmastonmuutos on kaatanut sen lopullisesti.1

Rationaalinen vai rationalisoiva ihminen?

Ihmisen esittämisessä rationaalisena olentona on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, emme useinkaan ole niin rationaalisia kuin ehkä toivoisimme.2 Monet arvostelmistamme ja valinnoistamme ovat jo tehty siinä vaiheessa kun sepitämme niille loogiselta ja rationaaliselta kuulostavan selityksen.3 Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Älykkyys ja koulutus eivät vaikuta olevan oleellisessa roolissa siinä, miten ihminen suhtautuu ilmastonmuutokseen; sen sijaan erilaiset ryhmäjäsenyydet ja auktoriteetit ovat.4 Lisäksi mitä koulutetumpi ilmastonmuutosskeptikko on kyseessä, sen vahvemmin hän sen ilmiönä saattaa kieltää: älykkyys ja koulutus saattavat siten auttaa vain näkemyksensä perustelua.5 Tämän takia saatamme ajautua rationaalisen vakuuttamisen mahdottomuuteen.6 Erot näkemyksissä eivät välttämättä ole niiden loogisuudessa, vaan näkemyksien perustana olevissa ideologioissa, stereotypioissa ja tunteissa. Siksi älykkyys ja kyky loogiseen päättelyyn ei myöskään suojaa meitä esimerkiksi rasistisilta ideologioilta.

Toiseksi, rationaalisuutemme puutteellisuutta ja vinoumia ei ole syytä nähdä vain ongelmana. Evoluutio ei ole kehittänyt meissä erityisesti rationaalisuuteen liittyvät ominaisuuksia, vaan sellaisia, jotka tukevat selviytymistä. Kuten edellisessä osiossa mainittiin selviytymisemme kannalta keskeinen ominaisuus on yhdessä elämisen tieto ja taito. Looginen päättelykyky ei ole ainoa tapa hankkia näitä tietoa ja taitoja, vaan meillä on siihen myös muita keinoja – ja onneksi niin. Intuitio on nopeampi ja joskus myös parempi tapa kerätä tietoa kuin päättelykyky.7 Empatian avulla taas ymmärrämme toisten tunne- ja muita mielentiloja ja pystymme myös jakamaan niitä – eli todella nähdä maailma toisen näkökulmasta. Pystymme myös tunnistamaan toisten intentioita, mutta tarvitsemme siihen sosiaalisia signaaleja. Esimerkiksi verkosssa tapahtuvassa keskustelussa saatamme usein päätellä toisten intention väärin, koska nuo sosiaaliset signaalit – tunteet – eivät välity. Empatian avulla tulemmekin taitavimmiksi siinä, miten toimia suhteessa toisiin. Ja mikä oleellisinta, empatian affektiiviset muodot estävät meitä myös aiheuttamasta vahinkoa muille.8

Tarvitsemme siis hyvään elämään rationaalisen älykkyyden lisäksi myös muun muassa empatiaa. Sen vakavasti ottamista estää kuitenkin eräs instituutio, jota kutsun tässä älykkyyden kultiksi.9

Onko empatia älyllinen vamma?

Ensimmäistä presidenttikauttaan edeltäneen vaalikampanjansa aikana Barack Obama puhui empatian tärkeydestä ja lupasi myös tehdä empatiaa lisääviä toimenpiteitä. Kun korkeimman oikeuden tuomaristoon oli nimettävä uusi jäsen, Obama päätyi suosittelemaan virkaan Sonja Sotomayoria. Huippuyliopistot läpi käynyt ja moitteettoman uran tehnyt Sotomayor joutui kritiikin kohteeksi jo ennen työnsä aloittamista: useat republikaanipoliitikot esittivät, että virkaan olisi älykkäämpiäkin kandidaatteja. Kun väitteen perustelujen pintaa hieman raaputti, paljastui sieltä, että oikeastaan Sotomayoria pidettiin liian empaattisena. Älykkyydellä tarkoitettiin siis vähemmän empaattista ja empatia esitettiin haitallisena ominaisuutena, eräänlaisena älyllisenä vammana.

Mielikuva Sotomayorista empaattisena ja sitä myötä vähemmän älykkäänä perustui siihen, että hän oli tuomaripiireissä vähemmistön edustaja – nainen ja latino – ja esitti, että sillä saattaa olla merkitystä hänen työhönsä. Vuonna 2001 hän piti puheen, jossa hän esitti vähemmistöjen oikeudenmukaisuuden kannalta olevan tärkeää, että myös tuomareiden joukossa on vähemmistöjen edustajia: “Uskon, että viisas latinalainen nainen saattaa elämänkokemuksensa myötä päästä joskus parempaan ratkaisuun kuin valkoinen mies.”10

Vaikka Sotomayroin tapaus ei edusta laadukkainta empatian kritiikkiä, mitä älykkyyden kultti pystyy tarjoamaan, on siinä havaittavissa tiettyjä ominaispiirteitä: empatia on ihan jees lähisuhteissa ja vaikkapa taiteesta nauttimisessa, mutta ei hyvänen aika sotketa sitä moraaliseen ja yhteiskunnalliseen toimíjuuteen. Tällainen empatiakritiikki, johon vastaamme kattavasti Empatia -kirjassa, perustuu mm. yleistä suppeampaan määrittelyyn empatiasta ja vanhentuneisiin käsityksiin tunteista. Se myös korostaa empatian ongelmia – joita myös on – sen myönteisten puolten sijaan.

Tarjoan tässä nyt kuitenkin toisen näkökulman. Älykkyyden kultti on toki väärässä siinä, että empaattisuus ja älykkyys olisivat toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Mutta ei niiden välillä myöskään välttämättä ole yhteyttä. Empatialla ja viisaudella sen sijaan saattaa hyvinkin olla.

Miten empatia liittyy viisauteen?

Vaikka viisaus tosiaan on epämääräinen käsite, yksi siihen useimmiten liitettävä ominaisuus on avarakatseisuus. Viisautta on tehdä sellaisia arvostelmia, jotka ovat hyviä mahdollisimman monien kannalta oman edun tai yksittäisen sidosryhmän edun sijaan. Tästä pääsee ensimmäiseen viisauden ja empatian yhtymäkohtaan: egoismin voi nähdä molempien vastakohtana. Egoistille hän itse on maailman keskipiste tai oikeastaan ainoa piste; hän ei pysty kuvittelemaan muita todellisuuksia. Hän ei siten kykene – eikä toki haluakaan – tehdä ratkaisuja, jotka hyödyttäisivät mahdollisimman monia.

Viisaus yhdistyy myös siihen, ettei luule tietävänsä ja osaavansa jo kaikkea oleellista maailmasta, vaan haluaa ja kykenee oppimaan uutta. Tässä on toinen yhtymäkohta empatiaan: kun maailma empatian avulla avautuu meille muidenkin kuin itsemme silmin, tarjoaa se meille mahdollisuuden myös oppia siitä koko ajan enemmän.

Viisaus ja empatia eivät toki ole synonyymeja, mutta niiden välillä voi tosiaan nähdä yhteyden. Siksi ei olekaan yllättävää, että niiden välillä vaikuttaa olevan myös korrelaatiota.11 On kuitenkin vielä yksi yhdistävä tekijä, jota ilman sekä viisaus että empatia voivat jäädä ontoiksi.

Miksi tarvitsemme myös hyvää tahtoa?

Yksi yleisesti yli kulttuurirajojen viisaana pidetty historian henkilö on Mahatma Gandhi. Mutta miksi Gandhia pidetään viisaana? Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin kanadalaisten ja intialaisten näkemyksiä Gandhin viisaudesta.12 Kanadalaisilla Gandhi oli viisas, koska pitivät häntä älykkäänä. Intialaiset taas yhdistivät Gandhin viisauteen erityisesti hyväntahtoisuuden. Voisi esittää, että intialaiset tuntevat Gandhinsa paremmin. Koska Gandhia ei erota esimerkiksi David Addingtonista ja Jussi Halla-ahosta ylivertainen äly, vaan juuri hyväntahtoisuus ja empatia muitakin kuin omaa sisäryhmäänsä kohtaan.

Ihminen ei ole ainoa eläin, jota empatia ohjaa hyväntahtoisuuteen.

Hyväntahtoisuus onkin kolmas viisauden ja empatian yhtymäkohta, ja juuri empatia parhaimmillaan ohjaa meitä siihen.13 Hyväntahtoisuuden – ja siten myös viisauden ja empatian edistämistä – estää kuitenkin eräs kertomus, jolla on edelleen valitettavan suuri rooli yhteiskunnassamme, ja jonka soisi jo päätyvän historian huonojen kertomusten roskakoriin: kyyninen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on ensijaisesti omaa etuaan ajava – jopa ahne – olento. Tarkoituksellista hyväntahtoisuutta ei siten olisi olemassa, vaan siihen vetoavat “feikkaavat”. Se olisi myös tarpeetonta, koska yleinen etu toteutuisi parhaiten itsekkään toimintamme sivutuotteena. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yksilöiden oman edun tavoittelu – silloin kun se kytkeytyy kuluttamiseen – voi toki johtaa talouskasvuun. Mutta ei ole olemassa mitään luonnonlakia, näkymätöntä kättä, joka automaattisesti muuttaisi itsekkään toiminnan yleiseksi eduksi.

Elämämme sen sijaan on jatkuvaa taspainoilua itsekkäiden ja prososiaalisten motivaatioiden välillä. Iso osa ongelmistamme johtuu siitä, että vaaka kallistuu liikaa itsekkyyden puolelle. Pelkästään itsekkäästi toimiva yhteisön jäsen aiheuttaa todennäköisesti ongelmia yhteisölleen. Samoin itsekäs kunta voi aiheuttaa ongelmia valtiolle ja itsekäs valtio globaalille valtioiden yhteisölle. Edistämällä vain globaalin ihmisyhteisön etua, haittaa voi koitua planeetalle. Empatiaa kultivoimalla ja sen piiriä laajentamalla voimme kuitenkin kitkeä haitallista itsekkyttä ja ylittää ryhmien välisiä rajoja; kokea hyväntahtoisuutta muita ihmisiä ja lopulta koko luontoa kohtaan.

Rationaalisen älykkyytemme kehittäminen on monin tavoin hyödyllistä. Mutta meidän ei tulisi nähdä sitä päätepisteenä, vaan askelmana kohti viisautta. Sinne noustaksemme tarvitsemme kuitenkin myös empatiaa.

 

Älykkyyden kultin ensimmäinen osa täällä

1New Yorker (2015). Carbon Capture. Osoitteessa: http://www.newyorker.com/magazine/2015/04/06/carbon-capture.

2Kahneman, D. (2013). Thinking, Fast and Slow. New York, Farrar, Straus and Giroux.

3Haidt, J. (2001). The emotional dog and its rational tail: a social intuitionist approach to moral judgment. Psychological review, 108 (4), 814.

4Kahan, D. M. (2015). Climate‐science communication and the measurement problem. Political Psychology, 36(S1), 1-43.

5Drummond, C., & Fischhoff, B. (2017). Individuals with greater science literacy and education have more polarized beliefs on controversial science topics. Proceedings of the National Academy of Sciences, 114(36), 9587-9592.

6Haidt, J. (2012). The righteous mind: Why good people are divided by politics and religion. Vintage.

7Raami, A. (2016). Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Otavan Kirjapaino, Keuruu.

8Aaltola, E. ja Keto, S. (2017). Empatia – Myötelämisen tiede. Into Kustannus, Helsinki

9Älykkyyden kultti on lainaus toimittaja Chris Hayesin “Cult of smartness” -fraasista.
Hayes, C. (2013). Twilight of the elites: America after meritocracy. Broadway Books.

10The New York Times (2009). A judge’s view of judging is on the record. Osoitteessa: http://www.nytimes.com/2009/05/15/us/15judge.html

11Booker, J. A., & Dunsmore, J. C. (2016). Profiles of wisdom among emerging adults: Associations with empathy, gratitude, and forgiveness. The Journal of Positive Psychology, 11(3), 315-325.

12Ferrari, M., Abdelaal, Y., Lakhani, S., Sachdeva, S., Tasmim, S., & Sharma, D. (2016). Why is Gandhi wise? A cross-cultural comparison of Gandhi as an exemplar of wisdom. Journal of Adult Development, 23(4), 204-213.

13Katso empatian yhteydestä prososiaalisuuten ja altruismiin ihmisillä esim.:
Batson, C. D., & Shaw, L. L. (1991). Evidence for altruism: Toward a pluralism of prosocial motives. Psychological inquiry, 2(2), 107-122.
Decety, J. (2011). Empathy: From bench to bedside. Mit Press.
Ja muilla eläimillä esim.:
Bartal, I. B. A., Decety, J., & Mason, P. (2011). Empathy and pro-social behavior in rats. Science, 334(6061), 1427-1430.
Ballesta, S., & Duhamel, J. R. (2015). Rudimentary empathy in macaques’ social decision-making. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(50), 15516-15521.