Empatia

Myötäelämisen tiede

Empatiasta ja erilaisuudesta

Ote Elisan osiosta sivuilta 126-127:

Vaikka erilaisuus tulee tunnistaa, sitä ei saa pitää erottavana kuiluna. Erilaisuus ei ole absoluuttista, ja meillä on aina kanavia löytää yhteisiä pintoja, joiden kautta lähestyä toisen mieltä. Ihminen ei suunnista ilmojen poikki kaikuluotaiminen avulla, mutta häntä ja lepakkoa yhdistävät kyky tuntea kipua, omata tunteita, toimia päämäärähakuisesti, käsitteellistää elinympäristöä, ja niin edelleen. Vastaavalla tavalla erilaisen taustan omaavat ihmiset voivat löytää ilmeisiä yhtymäkohtia, joiden kautta kokea empatiaa, aina jaetuista tunteista ja tarpeista lähtien. Tällöin erilaisuus ei ole este muiden ymmärtämiselle, vaan logiikka kulkee aivan toisin päin: muita ymmärtämällä, kokemalla empatiaa, alamme todella hahmottaa myös näiden eroavaisuuksia suhteessa itseemme ja tulla kyvykkäiksi kohtaamaan ne moraalin valossa. Erilaisuus ei ole ymmärryksen tuolla puolen ja siten jotakin huolestuttavaa ja eriskummallista, vaan syntyy osana ymmärrystämme.

Voidaan toki kuvitella tapoja olla, joita kohtaan ihmisen olisi vaikeaa tai mahdotonta kokea empatiaa. Mikäli maapallolle saapuisi olentoja, joiden kehon ja mielen rakenteet olisivat tyystin erilaisia, eikä mitään yhtymäkohtia löytyisi, sammuisi myös empatia. Ympärillämme ei kuitenkaan ole muiden galaksien edustajia, vaan pitkän evoluutiohistorian kanssamme viettäneitä, yhteisellä planeetalla eläviä olentoja, joiden kanssa me jaamme usein enemmän kuin tunnistammekaan. Nämä jaetut asiat mahdollistavat empatian mitä erilaisimpia maan otuksia – ihmisiä ja muita eläimiä – kohtaan. Absoluuttinen erilaisuus estäisi empatian, mutta mikään maapallon yksilöistä ei eroa meistä absoluuttisella tavalla: erilaisuuksien lomassa on aina vakaita jaettujen asioiden kerrostumia.