Empatia

Myötäelämisen tiede

Ihmiskuvan raadollisuudesta

Ote Samin osiosta sivuilta 154-155:

”Miksi biologian ihmiskuva on niin raadollinen? Vähemmän raadollisen ihmiskuvan kannattaja, kädellistutkija Frans de Waal, näkee sen jatkeena kristinuskoon liittyvän perisynnin ajatuksesta. Ihminen on jollain lailla viallinen syntyessään – paha, itsekäs – ja vain uskonto tai kulttuuri voi tuoda häneen jotain hyvää. Tällainen ajatus toimii houkuttelevana oikeutuksena ahneudelle, jota on aina esiintynyt yhteiskunnassa sekä yksilön että yhteisön tasolla: se on vain meidän luontomme. Mutta mitä jos biologia ohjaakin meitä kohti yhä syvempää ja laajemmalle ulottuvaa empatiaa ja se onkin kulttuuri, joka vie meitä kauemmaksi siitä?

On tärkeää tunnistaa, että biologian ihmiskuva ei ole syntynyt omassa biologisessa kuplassaan, vaan se on vahvasti ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja tuulahdusten rakentama. Darwin eli aikana, jolloin rajoittamattoman markkinatalouden nousun lisäksi liberalistisesta ihmiskäsityksestä yleensä ottaen oli tullut normi. Ihmisistä oli siis tullut entistä enemmän yksilöitä, joille tärkeää oli ennen kaikkea yksilönvapaudet. Dawkinsin aikana metodologinen individualismi oli noussut vallitsevaksi tavaksi tarkastella maailmaa eri tieteenaloilla ja länsimaisessa ajattelussa yleensäkin. Kun Margaret Thatcher sanoi, että ”ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä ja perheitä”, on se ymmärrettävä saman aikakauden kontekstissa, jossa Dawkins alkoi kutsua geenejä itsekkäiksi. Yhteiskunnallinen konteksti on vaikuttanut Darwinin ja Dawkinsin ajatteluun, mutta ehkä vielä oleellisemmin siihen, miten heidän ajatuksiaan on tulkittu ja kanonisoitu.”