Empatia

Myötäelämisen tiede

Otteita kirjasta

 Ihmiskuvan raadollisuudesta

Ote Samin osiosta sivuilta 154-155:

”Miksi biologian ihmiskuva on niin raadollinen? Vähemmän raadollisen ihmiskuvan kannattaja, kädellistutkija Frans de Waal, näkee sen jatkeena kristinuskoon liittyvän perisynnin ajatuksesta. Ihminen on jollain lailla viallinen syntyessään – paha, itsekäs – ja vain uskonto tai kulttuuri voi tuoda häneen jotain hyvää. Tällainen ajatus toimii houkuttelevana oikeutuksena ahneudelle, jota on aina esiintynyt yhteiskunnassa sekä yksilön että yhteisön tasolla: se on vain meidän luontomme. Mutta mitä jos biologia ohjaakin meitä kohti yhä syvempää ja laajemmalle ulottuvaa empatiaa ja se onkin kulttuuri, joka vie meitä kauemmaksi siitä?

On tärkeää tunnistaa, että biologian ihmiskuva ei ole syntynyt omassa biologisessa kuplassaan, vaan se on vahvasti ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja tuulahdusten rakentama. Darwin eli aikana, jolloin rajoittamattoman markkinatalouden nousun lisäksi liberalistisesta ihmiskäsityksestä yleensä ottaen oli tullut normi. Ihmisistä oli siis tullut entistä enemmän yksilöitä, joille tärkeää oli ennen kaikkea yksilönvapaudet. Dawkinsin aikana metodologinen individualismi oli noussut vallitsevaksi tavaksi tarkastella maailmaa eri tieteenaloilla ja länsimaisessa ajattelussa yleensäkin. Kun Margaret Thatcher sanoi, että ”ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä ja perheitä”, on se ymmärrettävä saman aikakauden kontekstissa, jossa Dawkins alkoi kutsua geenejä itsekkäiksi. Yhteiskunnallinen konteksti on vaikuttanut Darwinin ja Dawkinsin ajatteluun, mutta ehkä vielä oleellisemmin siihen, miten heidän ajatuksiaan on tulkittu ja kanonisoitu.”

 Empatiasta ja erilaisuudesta

Ote Elisan osiosta sivuilta 126-127:

Vaikka erilaisuus tulee tunnistaa, sitä ei saa pitää erottavana kuiluna. Erilaisuus ei ole absoluuttista, ja meillä on aina kanavia löytää yhteisiä pintoja, joiden kautta lähestyä toisen mieltä. Ihminen ei suunnista ilmojen poikki kaikuluotaiminen avulla, mutta häntä ja lepakkoa yhdistävät kyky tuntea kipua, omata tunteita, toimia päämäärähakuisesti, käsitteellistää elinympäristöä, ja niin edelleen. Vastaavalla tavalla erilaisen taustan omaavat ihmiset voivat löytää ilmeisiä yhtymäkohtia, joiden kautta kokea empatiaa, aina jaetuista tunteista ja tarpeista lähtien. Tällöin erilaisuus ei ole este muiden ymmärtämiselle, vaan logiikka kulkee aivan toisin päin: muita ymmärtämällä, kokemalla empatiaa, alamme todella hahmottaa myös näiden eroavaisuuksia suhteessa itseemme ja tulla kyvykkäiksi kohtaamaan ne moraalin valossa. Erilaisuus ei ole ymmärryksen tuolla puolen ja siten jotakin huolestuttavaa ja eriskummallista, vaan syntyy osana ymmärrystämme.

Voidaan toki kuvitella tapoja olla, joita kohtaan ihmisen olisi vaikeaa tai mahdotonta kokea empatiaa. Mikäli maapallolle saapuisi olentoja, joiden kehon ja mielen rakenteet olisivat tyystin erilaisia, eikä mitään yhtymäkohtia löytyisi, sammuisi myös empatia. Ympärillämme ei kuitenkaan ole muiden galaksien edustajia, vaan pitkän evoluutiohistorian kanssamme viettäneitä, yhteisellä planeetalla eläviä olentoja, joiden kanssa me jaamme usein enemmän kuin tunnistammekaan. Nämä jaetut asiat mahdollistavat empatian mitä erilaisimpia maan otuksia – ihmisiä ja muita eläimiä – kohtaan. Absoluuttinen erilaisuus estäisi empatian, mutta mikään maapallon yksilöistä ei eroa meistä absoluuttisella tavalla: erilaisuuksien lomassa on aina vakaita jaettujen asioiden kerrostumia.