Empatia

Myötäelämisen tiede

Vierasblogi: Tällaista on eläinten empatia – Norsu lohduttaa, rotta auttaa kaveriaan

Jani Kaaro

Kävelet kaupungilla tavallisena arkipäivänä tavallisine arkihuolinesi. Näet jalkakäytävällä kerjäläisen, joka näyttää hyvin huonokuntoiselta. Kävelet ohi, mutta jokin kerjäläisen olemuksessa ei jätä sinua rauhaan. Niinpä käännyt ja pudotat taskunpohjallasi olevat kolikot kerjäläisen kuppiin. Tunne, joka ajoi sinut toimimaan näin, on empatia. Empatia auttaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsomaan maailmaa hänen perspektiivistään.

Empatiaa pidettiin pitkään pelkästään ihmisten ominaisuutena. Jos eläimet vaikuttivat meistä joskus empaattisilta, se johtui vain siitä, että projisoimme niihin omat empatian tunteemme. Tutkijoiden näkemys on viime vuosina kuitenkin muuttunut. Monilla eläimillä näyttää olevan varsin hyvin kehittynyt kyky empatiaan.

Norsujen empatiakyky todistettu

Empatian ensimmäinen vaatimus on, että eläin tunnistaa lajitoverinsa stressin tai hädän. Monissa tutkimuksissa niinkin erilaiset eläimet kuin kanat, korpit ja norsut ovat läpäisseet tämän vaatimuksen. Se, että norsut tuntevat empatiaa, ei liene suuri yllätys. Onhan niiden havaittu auttavan mutaan juuttuneita pikkunorsuja tai haavoittuneita lajitovereitaan.

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa norsujen empatiakyky todistettiin vihdoin myös tieteellisesti.

Tutkimuksessa seurattiin aasiannorsuja Sri Lankassa. Jos norsut pelästyvät jotakin, kuten ruohikossa matelevaa käärmettä, ne levittävät korvansa, nostavat häntänsä ja murahtelevat matalalla äänellä. Tutkijat merkitsivät kaikki tällaiset tapahtumat ylös ja seurasivat, miten niiden lajitoverit reagoivat.

Tutkimuksessa havaittiin, että kun yksi norsu näytti stressin merkkejä, toisetkin levittivät heti korvansa ja nostivat häntänsä pystyyn. Tämän jälkeen ne kerääntyivät stressaantuneen norsun ympärille, koskettelivat sitä kärsällään ja pitivät visertävää ääntä, jotka kaikki ovat rauhoittavia eleitä.
Ne eivät siis ainoastaan tunnistaneet toisen norsun mielentilaa vaan pyrkivät auttamaan sitä.

Tutkimuksessa rotat auttoivat hätääntynyttä lajitoveria, etenkin jos auttajarotta oli itse aiemmin pakotettu samaan tilanteeseen. © COLOURBOX

Suklaa vai pelastus?

Vielä vakuuttavampaa näyttöä eläinten empatiasta saatiin vuonna 2015 japanilaisesta tutkimuksesta. Siinä yksi rotta pakotettiin uimaan, ja toinen rotta saattoi pelastaa sen kuivalle maalle painamalla vipua.

Tulokset osoittivat, että rotat auttoivat hätääntynyttä lajitoveria mielellään, etenkin jos kuivilla oleva rotta oli itse aiemmin pakotettu uimaan.
Mutta jos uima-allas oli tyhjä eikä toinen rotta siten osoittanut ahdingon merkkejä, ei kuivilla oleva rotta tuntenut myöskään auttamisen tarvetta. Auttaminen perustui siis toisen stressin tunnistamiseen.

Toisessa kokeessa kuivilla oleva rotta pantiin valintatilanteeseen: se saattoi joko pelastaa kaverinsa kuiville tai syödä suklaapalan. Jopa tässä kokeessa suurempi osa rotista valitsi lajitoverinsa pelastamisen.

Kehityksen tulosta

Monet tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että olemme vasta raapaisseet eläinten empatiakyvyn pintaa. Kun asiaa on lähdetty tutkimaan, jonkinlaisia empatiakykyjä on löydetty lähes kaikilta nisäkkäiltä ja monilta linnuiltakin.

Ihmisen empatiakyky tuskin siis tupsahti taivaasta, vaan se kehittyi evoluutiossa eläinten empatiasta.

 

Juttu on julkaistu Seuran tiedepalstalla 42/2017